Tänään alkoi nyrkkeilykurssi naisille. Johan minä siitä olen tuossa aiemmin vaahdonnut, mutta nyt se on sitten totta. Ja sinnehän minä menin valmiiksi väsyneenä ja uupuneena.

Valmentaja Sunnevalle olen jo naamakirjassa vinkunu pelkoani siitä, että menen sinne vain nolaamaan itseni ja hän se sopivan tasaisin väliajoin kävi ohimennen minua tsemppaamassa. Kiitos siitä!

Tunti alkoi nyrkkeilysalin ympäri hölkkäämisellä.. Milloin etuperin milloin takaperin, milloin polvia nostaen ja milloin itseään persuksiin potkien. Minulla heräsi tunne, että joo just - minä juoksentelemassa niin en sitten mitään muuta tänä iltana jaksakkaan.

Pakko oli jaksaa, kun muutkin jaksoivat :)

Ohjaajat kertoivat miten pidämme käsiä koko tunnin ajan, hanskat käteen ja peilin eteen varjonyrkkeilemään.. Siinä jo tuli hiki ja rillit tuppas tippuun nenältä, mutta varsin luontevasti (muka) siirryttiin parittain muksimaan ja parin minuutin jaksoissa lyömään parin hanskoihin erilaisia suoran lyönnin sarjoja.

Mä en vielä ymmärrä miten on mahdollista pomppii ja muksia yhtäaikaa.. En tiedä pystynkö siihen itse koskaan, kun kipu kyllä jarruttaa tuota hommaa vähän, mutta eihän sitä ole kuin vaivaiset 9 kertaa jäljellä.. Vaikka niska, olkapäät ja yläkroppa on todellakin sen tuntuiset että jotain on tehnyt niin toivoisin, että kurssi jatkuisi tyyliin iäti..

Mä haluan oppia lisää, mä haluan hikoilla lisää, mä haluan kuntoutua lisää ja mä haluan laihtua lisää!!

Onneksi aamulla on vuorossa Zumba eikä Body Pump.. Se taitaisi olla liikaa tällä hetkellä.