...ja mitä muuta sitä ihminen kaipaiskaan?... :D

Se vaan on aika hemmetin makee tunne kun saa alkaa vetään käsisiteitä paikoilleen niin tietää, että kohta saa hetken verran mätkiä ja tyhjätä ennestäänkin tyhjää päätään. Ja se kun kuulee Coutsin sanovan, että hienosti tehty -lämmittää mieltä pitkään. Että on ihminen joka uskoo ja näkee, että mä oikeesti yritän tehdä ja saada oloani paremmaksi.

Ja itse jaksan uskoa siihen, että nyrkkien heiluttaminen on oikeasti hyvä tapa kohottaa kuntoaan.. Siis pois se vanhanaikainen käsitys, että kunto nousee vasta kun tuntuu mahdollisimman ikävältä ja kurjalta.. Tai sitten tatamilla se ikävä ja kurja on vain positiivista tai vaihtoehtoisesti mussa on piirteitä, joita ei ihan yleisesti tunneta ;))

Viime viikko kun meni makoillessa niin mulle oli yllätys, että mä en väsähtänyt ihan varttiavaillekuoliaaksi. Hämmästyttävää kertakaikkiaan! Vaikka toki syynä voi olla myös se, että mä en pitkään aikaan ole päässyt treenaamaan ilman, että olisi ollut jonkinasteista flunssanpoikasta päällä ja ne on tietty/ehkä/luulisin vienyt parhaimman terän treenaamisesta. Toivottavasti flunssattomuuus siis jatkuis.. siis jotain kolmekymmentä seuraavaa vuotta...

Tänään tatamilla ennen kotiin lähtöä oli vielä vuorossa kadonneiden ja karanneiden vatsalihasten metsästys.. Luulin tekeväni kunnon työtä siinä, mutta ehkä en sitten, kun kerran ei missään mitään tunnu. Tai joo, tuntuu, mutta kun se tuntuu tunne on niskassa.. Jännä nähdä miten sitten aamulla tuntuu. Toivottavasti mulla on mitä kamalimmat treenikivut. Niihin olisi kiva herätä :)

Coutsille jälleen lämmin kiitos! Sä oot kingi!