Joskus se sitten elämä ottaa ja yllättää kunnon potkasulla jonnekkin missä varmasti tuntuu. Tällä kertaa potku oli mukava potku ja sai hymyn huulille, jos ei nyt kuitenkaan koko päiväksi, niin ainakin kotiin patikoinnin ajaksi.

Mikäs se sellainen potku sit vois olla? Tietenkin jo otsikossa mainitut sanat hyvä ja erittäin hyvä. Siinä on kaksi tuntemusta joita sain tänään hetkellisesti kokea. Kokea sellaisessa asiassa mihin en muuten sitten millään olisi noita sanoja itsestäni puhuessa osannut yhdistää.

Mulla oli aamulla treffit salilla Coutsin kanssa. Ja sitten sellaiset treffit jota etukäteen pelkäsin ihan hurjasti. En millään haluais Coutsille näyttää millanen huonokuntonen lyllyvä ihrakasa olen. Mutta ajattelin kääntää asian niin, että jos tästä kuntotestistä mulle ois jotain hyötyä niin miksi en tarttuisi härkää sarvista. Ja sitäpaitsi Coutsi on ihana ja hyvä tuttava jo -jaa-a, kuinkahan monen vuoden takaa?

Hermostuksissani (ja päiväohjelman muuttuessa ilman omaa syytäni) olin salilla jotain puoli tuntia tai jopa yli puoli tuntia ennen sovittua aikaa. Mitä minä teen, kun on ylimääräistä aikaa... Minä juon kahvia. Niin myös salilla ja tänään päätin hemmotella itseäni yhdellä palalla tummaa suklaata, että muka saisin voimia tulevaan koitokseen.. Hmm.. Johan suklaa näytti voimansa ;)

Coutsi saapui paikalle ja kertoi, että homma lähtee käyntiin juoksumatolla kävellen. Ok, siihen tää homma sit kaatuu, ajattelin. Kyllä minä tykkään kävellä, itseasiassa se on aina ollut lempiliikuntamuotoni, mutta CRPS on tehnyt siitä täyttä tuskaa.
Ensimmäiset pari minuuttia kävely oli todella tuskaista, koska piti kävellä niiiiiiiin hiljaa. Coutsi hoki vieressä, että malta, malta.. Hetken maltoin ja sit alkoi työ. Maton kaltevuus ja vauhti muuttui muutaman kerran, pulssi pampahti yli 170:een ja kun näin, että oli kulunut 9 minuuttia tiesin, että jaksan vielä ne muutamat viimeiset minuutit, ihan hyvin, joskin häpeää aiheuttavan huohotuksen kera :) Ilo testin loppumisesti jäi varsin lyhytaikaiseksi Coutsin ilmoittaessa, että hän menee heti analysoimaan tuloksen. Jep joo. Mun hapenottokyky astmaattisilla keuhkoilla kun on mitä on.
Yllätys oli suuri, kun se olikin hyvä. Jessus!! Oisin vaikka millaisesta summasta voinut lyödä vetoa ihan päinvastaisesta tuloksesta.
 

Hyvä minä! Ehkä en kuolekkaan vielä heti eilen tai toissapäivänä.

Sitten jatkui testailu. Sain valita, että mennäänkö Kinesis saliin tai nyrkkeily saliin. Kauankos mun piti tuota miettiä. Tatamille tietenkin! Siellä olikin sitten monia testejä. Viiden kilon painoilla käsien nostoa ylös.. Kuntoutuksessa ollessa sain jonkin tuloksen ja päätin, että sen saman teen nyt myös vaikka henki menis. Henki meinasi mennä, mutta tein kuitenkin.
Myös punnertaminen rasitti käsiä.. En edes muista montako kertaa punnersin. Kysykää vasemmalta olkapäältäni, se voi muistaa.
Entäs sitten selkätesti. Siinä muuten näkyy tähtiä, ihan oikeita tähtiä. Niitä voi katsoa vaikka kuinka kauan paitsi että ihan vaikka kuinka kauan ei jaksa. Jonkin aikaa kuitenkin.
Selkätestin jälkeen seurasi iki-inhokki nro 2. (Iki-inhokki nro 1 on askelkyykky) lankku. Kääääääääk... Se ottaa niin kipeetä ja vaikka Coutsi kehuu hyvää asentoa ja hokee jaksaa-jaksaa niin ei sitä vaan jaksa.

Voi olla että siinä tehtiin jotain muutakin, en muista. Mutta sen muistan, että pyysin jossain vaiheessa Coutsilta ettei kertoisi sekunteja ääneen, kun se aiheutti stressiä. Luulin ainakin niin..

Myös salin puolella oli muutama testi. Niistä ei sen enempää kuin se, että onneksi ja iloksi niihin kuului myös lempparini ja se missä uskoin saavani kohtuullisen tuloksen. Sainkin ja analysointi kertoi tuloksen olevan erittäin hyvä. Erittäin hyvä!! Minä en ole ikinä ollut missään erittäin hyvä. Se muuten melkein hymyilyttää vieläkin.

Joka testistä tuloksena oli hyvä tai erittäin hyvä, jos tulos oli jotain muuta niin sitä minulle ei ainakaan kerrottu eikä näytetty. Fiksu Coutsi <3

Kotiin kävelin palautusjuomaa juoden ja olkapäätä ihmetellen. Vieläkin ihmettelen, vaikka näköjään musta tuli haukotteleva sohvapottu loppupäiväksi. Mulla on tuossa nk. terveessä (=ei leikattu, normaalin liikkumiskyvyn omaava) olkapäässä kipua. Jos uskaltaisin sanoa treenikipua niin sanoisin.

Saas nähdä mitä kuntohoitaja aamun vesijumpassa moisesta sanoo. Jos hän huomaa että käsi ei olkapäästä liiku oikeastaan ollenkaan niin väitän kivenkovaa, etten tiedä mistä moinen johtuu.. Vielä huomennna ajattelin hetken ajatella, että minä olen hyvä -erittäin hyvä.

 

 

 

ps. Sivupohja vaihtui uuteen, koska tää musta on niin hieno!