Ja tietenkin Catfight-nyrkkeilyn vuoksi. Tänäänkin meitä oli siellä iloisia ja oppimishaluisia aikuisia naisia hikoilemassa ja huohottamassa -ihan vain nyrkkeillyn vuoksi siis.
Niin kuin aina on alkulämmittely minulle se vaikein vaihe. En viitsi enää edes kirjoittaa siitä hyppimisongelmastani mitään muuta, kuin se, että nyt se muuten ottaa päästä. Tänään olimme Annan kanssa lähellä Coutsia harjoittelemassa iskuja ja mitä minä huomasin ja taisi Annakin huomata, vaikka asia ei meillä puheeksi tullutkaan. Nainen joka harjoitteli Coutsin kanssa liikkui kuin ei olisi ikinä muuta tehnytkään. Samperi!! Mäkin haluun.... nyt heti!!!

Mä aloin tänään siellä miettimään, jos olisi mahdollisuus harjoitella sitä muutaman kerran viikossa niin jo muuten kunto kohoisi ja kilot karisisi kyllä se sen verran tehokkaalta tuntuu. Eikä se riitä että se on hemmetin hyvä kuntoilumuoto vaan se on vielä ihan hervottoman hauskaa.
Kikatuskohtaus oli taattu ja kovaääninen, kun väistöjä harjoitellessa minun aivot ei ihan (lähes ollenkaan) ehtineet mukaan ja minä otin ja väistin Annan kanssa samaan aikaan. Siinä me sitten niiailtiin :))

Nyt on aivan liian pitkä matka ensi keskiviikkoon, mutta huomenna on tiedossa jotain muuta.

                                                       Siihen asti siis....