Hyvin nukutun (Hurraa!! Pitkästä aikaa näin) yön jälkeen ei herääminen maittanut lainkaan vaan olisin mielelläni nukkunut vielä muutaman, tai vaikka kuus´ tuntia lisää. Sitä en voinut tehdä, koska olin sopinut treffit Jeppis Gymille aamuksi. Ja minähän tietty painelin paikalle, vaikka en ihan virkeimmilläni saatikka kivuttomimmillani ollut.

Enen treenin alkua hörppäsimme Coutsin kans kahvit ja selitin hänelle vähän mikä minulla on tilanne kipuilujeni kanssa ollut viime aikoina. Ja ottaen huomioon että minä en nykyisin enää kahvia juo lähes lainkaan maistui kahvi hyvältä.
Lieneekö tieto siitä, että pääsin kahvin jälkeen tatamille ja vetään hanskat käteen, laittoi kahvin maistumaan :)

Aikaa siitä kun hanskat oli kädessä onkin aivan liian pitkä aika. Ja epäilin, että eipä ehkä tän päiväisestä mitään hyöty'ä tule olemaan, kun jalka on siinä kunnossa, että mikään hiljaista askellusta nopeampi liikkuminen ei todellakaan tule kysymykseen. Mutta eihän Coutsia nyt yksi jalka lannista, ei tietenkään -onneksi!
Keppijumpalla hoideltiin lämmittelypuoli ja sen jälkeen pääsiäisenkeltaiset käsisiteet paikalle ja järkyttävältä haisevat hanskat niiden päälle. Coutsi nappas pistehanskat käsiinsä ja niin alkoi hikoileminen ja puuskuttaminen. Jo vain, hengästymisen aste oli jotain normaali potensiin kolmekymmentäkaksi ja puoli.

Mutta enhän minä olisi minä jos kaikki sujuisi hyvin ja kommelluksitta :) Voitte vaan arvata Coutsin hämmentyneen ilmeen ennen meidän molempien täydellisen totaalista repeämistä, hänen nostaessa molemmat kätensä sen merkiksi että minun pitää lyödä vasen-oikea-suorat. Ja löinhän minä, löin toki, vika vain oli siinä, että löin molemmilla käsillä yhtäaikaa.
Tuota muistellessa saan varmasti vielä vanhana tatuoituna tärisevänä mummuna makeat naurut aikaan :)

Tuli siinä samalla treenattua vatsalihaksia kunnolla :))